Helsingin lääkiksen 38. speksi.

Hiostavan kesäyön hämärissä kaksi ystävystä karkaa orpokodista ja päätyy lepäämään syrjäiseen motelliin. Ränsistyneiden seinien sisällä odottaa värikäs kavalkadi yövieraita. Kummallista motellia ei vaikuta pyörittävän kukaan, huonekaluja peittää pölykerros.

Odottamattoman tapahtumaketjun seurauksena lyhyeksi tarkoitettu välipysähdys muuttuu konfliktien painekattilaksi, jossa kätketyt motiivit nousevat vääjäämättä pintaan.

Sana mätäkuu juontaa juurensa pohjoismaiseen kansanperinteeseen, ja viittaa heinä-elokuuhun, vuoden kosteimpaan ja kuumimpaan jaksoon.
Mätäkuun aikaan haavat tulehtuvat helpommin.